VUODEN NOITA


"Emme voi muuta nähdä ja huomata kuin että 

tämä henkilö on todellinen ja ilmeinen noita.."


Ruoveden Vuoden Noita on valittu jo vuodesta 1984 alkaen. Noidan valinnassa ratkaisevia perusteita ovat olleet kulttuuritoiminnassa ja kotiseututyössä hankitut ansiot, ja tärkeää on myös ollut, että kannukset on hankittu vapaaehtoistyössä ja oman ammatin ulkopuolella talkoillen. 

Vuoden Noidaksi 1989 tuomittiin Tuomas Vinha. Kuva: Ruovesi-lehti
Kirkkaan punaiset hiukset omaava Hanna Saarinen nauraa Vuoden Noita-palkinto kädessään. Hannalla on yllään punaiset vaatteet.
2017 Noidaksi julistettiin Hanna Saarinen
Kuvassa ruskeahiuksinen Anna Aminoff hymyilee kuunnellessaan tuomiotaan, jota lukee Harri Tastula. Tuomari Tastulalla on kädessään vanha kääre, josta tuomiota lukee.
Vuonna 2021 tuomion sai Anna Aminoff.

Vuonna 2017 sääntöjä noitaehdokkaiden osalta hieman väljennettiin ottamalla huomioon muukin Ruoveden hyväksi tehty aherrus, ja yleisö pääsi valitsemaan ehdokkaan kolmen noitakandidaatin joukosta. 

Vuonna 2019 palattiin taas valinnassa vanhaan käytäntöön; noidan valitsee joko Noitakäräjien johtokunta tai sen nimeämä raati. Ehdotuksia Vuoden Noidaksi saa toki tehdä kuka vaan.

Noidan valintaa sitoo menneisyyteen yksinkertainen rituaali: kiinniotto torilla, köyttäminen ja vanhalla kielellä esitetty leikkimielinen tuomio. Se on puolihumoristinen muunnon Lieran tuomiosta ja sikäli ovela, että siitä ei voi närkästyä leimautumatta tosikoksi.


Vuonna 1994 tuomio langetettiin Maissi Manniselle. Kuva: Kari Systä
Vuonna 2018 ehdokkaita Vuoden Noidaksi oli kolme: Petri Juutilainen, Jouni Neste ja Maritta Pöysti.

VUODEN NOIDAT KAUTTA AIKOJEN

Edellisvuosien Noitia. Etualalla Timo Ikkala ja Tapani Uusiniitty.


1984 Oiva Hernesniemi
1985 Simo Ylä-Kauttu
1986 Elma Urvikko
1987 Mauno Takala
1988 Eino Paananen
1989 Tuomas Vinha
1990 Leena Manninen
1991 Margareta Sarvana
1992 Yrjö Makkonen
1993 Aivi Gallen-Kallela-Sirén
1994 Maissi Manninen
1995 Väinö Mäkelä
1996 Ari Tuominen
1997 Mikko Virkajärvi
1998 Tapani Uusiniitty
1999 Kalervo Kauppinen
2000 Seppo Juusonen
2001 Salme Lehtonen
2002 Mauno Kauppinen
2003 Antonia Hackman


2004 Pauli Burman
2005 Martti Nieminen
2006 Allan Arponen
2007 Niilo Itänen
2008 Pekka Kuisma
2009 Veikko Önkki
2010 Seppo Ilmarinen
2011 Anneli Töyssy
2012 Aimo Rantala
2013 Hannu Niemi
2014 Harri Tastula
2015 Marcus Hackman
2016 Pirkko Leimu
2017 Hanna Saarinen
2018 Jouni Neste
2019 Heidi Köngäs
2020 Maija Tastula ja
Timo Ikkala
2021 Anna Aminoff
2022 Leo Laine
2023 Anssi Manninen

VUODEN NOIDAN 2023 TUOMIO

Noitaoikeuden päätös

Annettu Ruovedellä se kahdeksas päivä heinäkuuta armon vuonna kakstuhatta kakskymmentä ja kolme

Emme voi muuta nähdä ja huomata kuin että tämä henkilö on todellinen ja ilmeinen noita. Kunnon ihmisen geenit ja DNA:t hältä tyystin puuttuu. Perisynnin riivaamana tämä retale näät klaaninsa kolmannen sukupolven nuorimpana vesana tähän maailmaan synty.

Hänen taattonsa ammoin kunniallisen muurarinammatin hylkäs ja hiilijalanjälkeensä automobiilisuharina kasvattaan ryhty. Kaikki pärisevät rakkineet, jotka melusaastetta ympäristöönsä kylvää, pirun keksintöö ompi ja ajolupa tollasella menopelillä kontrahtiksi paholaisen kanssa katsoo voidaan.

Muinaissaagat kertoo hänen taattonsa ihan Ilmajoelle asti ihmisii vanhalla Foortin rämällä kuskanneen ynnä Letukalla jäitä myöten peräti Tampereella asti kääntymässä käyneen, jotenka jokanen täysipäinen ymmärtää, että tollaset ihmeteot vanhan peijoonin aikaansaannosta ompi. Moisin eväin Meidän Herramme ei myöskään ketään koijarii rahottaan lähde, jotenka hänen sukuimperiuminsa menestyksen pimeitten voimain ansiota olla täytyy.

Samaa turmiollista synninpolkuu kuni isänsä ja taattonsa tämäkin röyhkimys taivaltaan läksi. Jo hänen lapsuuskotonsa melkonen pirunpesä olleen tiettään. Sen sisätiloissa linjapiilijengi päämajaansa piti ja kaikki sen seitsemät bussit hänen kotopihassaan seiso, millonka eivät paheenteillä linjaliikenteessä, koulukyydeissä tahi tilausajossa bensaa haaskaamassa olleet.

Hänenlaisensa vilperi ei automobiilin rattiin nassikkana tarttuu voinut, mutta sen kyytiin hän jo pentuvuosinaan isänsä hupilaiseksi tuppasi ja änki. Useesti hän jopa päiväunensa linjapiilin hyrinässä nukku. Noitakonstein alkeet hän jo tuollon hallita taisi, koskapa tennarinpohjan kuvioita karttana käyttäin kuskille ajo-ohjeita anto.

Pelkästänsä loisimiseen ja reissaamiseen hän ei kuiteskaan aikaansa käyttää voinut, vaan juoksupoikana ynnä bussein putsaamisessa ja pesussa hänellekin yltä kyllin askarta löyty. Tollanen apupuksun rooli häntä ajanoloon kyllästyttään alko ja hän helpommille päiville pääsemistä ja korkeempaa asemaa firman hierarkiassa suunnitteleen ryhty.

Päällepäsmäriksi ei lukematta ja titteleittä nouseen pysty, jotenka hänkin alkujuntturoinnin jälkeen kotopitäjänsä koulukuriin alistuun suostu. Ilman epäilyttä piru hänen tuuttorinaan toimi ja oppimisen kimmokkeeksi hänen himotsemiaan täkyjä syöteiksi laitto.

Ruoveden kaltasessa kurjassa korpipitäjässä ei korkeempaa opetusta nauttii voinut, jotenka hänkin tiedon perään kotokonnuiltansa opintielle lähteen joutu ja sellaseen arvostettuun sivistyslaitokseen kunika Kaakkois-Suomen ammattikorkeekoulun Savonlinnan kampukseen hurjaa opiskelijaelämää viettään pääsi.

Kirsikaksi kakun päälle ja kotoikävää lievittään hän luennoille kylkiäiseksi vierelleen viehkeen pohjaslahtelaisen neitosen saipi. Tämä myös häntä pännätehtävissä opasti ja autto, koskapa hänen tekstinsä rutosti oikolukuu ja korjailuu kaipas. Noista vuosista alkain tuo pari yhdessä kotia leikkinyt ompi. Omenain myös likelle puuta pudonneen todeta voidaan, koskapa heidän jälkikasvustaan molemmat linikoita putsaamassa bongattu ompi.

Ilmasta opetusta peijooni ei kellekään vastalahjatta tarjoo. Niinpä tämäkin tuhlaajapoika kotopitäjäänsä klaaninsa bussifirmaan ratinkääntäjäksi palaamaan joutu, jotta hän hulppeet opintovelkansa aikaa myöten maksuun saisi. Paikka hälle jo valmiiksi petattu oli, koskapa hän alokkaaksi Hennalan varuskuntaan Lahteen pääsi ja täällä autopuolella lekotellen sotaväkiaikansa rattosasti vietti. Tollasta alikessuksi ylennyttä sotaveteraania ei kukaan inssiajossa reputtaa tohdi, jotenka hän bussikortin vaikeuksitta ittellensä hankki.

Eläkevirkaa rivikuskina vanha vihtahousu ei kuiteskaan hänelle suonut, vaan houkutti häntä työajalla opintietä jatkaan. Tradenomin papereihin Mikkelissä lyöty leima ei peijoonin mielestä kyllin riittosa ollut, vaikka se hälle muodollisen oikeuden pomottaa anto ynnä esimiestehtävissä asiantuntijan roolia vetää.

Lukusten tutkintoin ja kurssein pänttäämisestä hänen mapeistaan sellanen määrä eritoten pedagogisii ja kauppatieteellisiä todisteita kertyy, että ne ilman takapirun neuvotta ja vippaskonsteitta mahdotonta hankkii ollut oisi. Eniten mielusia restonomin opinnot silti olla taisi, koskapa ne pelkästänsä hupimatkailuun ja ravintoon perehtymistä vaati.

Kaikki tuo valtasa tietomäärä klaanin aivotrustin toiminnassa hyödyksi koitui. Se myös verukkeena sille toimi, että hän oman alan portaikossa Sisä-Suomen bussifirmain puheenjohtajuuden ja Pirkanmaan matkailuyhtiön jäsenyyden juonimisen jälkeen valtakunnallisen linja-autoliiton hallituksessa paikan saipi ja sen matkailuliikenneryhmään nousi. Monesta muustakin bussitrustin alaan liittyvästä luottamustoimesta hän rutkia kokouspalkkioita nostanut ompi.

Lisäksi korkeet oppiarvot siinä avitti ja autto, että hän alhasesta sukutaustastaan huolimatta Ruoveden Yrittäjäin puheenjohtajan paikalle nousi ja nyt porukan keulahahmona huseeraa ja häärää ilman aikeetta ketään tilallensa päästää. Tämä status myös sitä edesauttaa, että hän harhaoppisia blogejansa ja kolumnejansa runsaasti julki saapi, vaikka tollanen julistus ja saarnaaminen pelkästänsä Herralle kuuliaisten oikeitten profeettain ikiaikaisiin yksinoikeuksiin kuuluu.

Yrittäjäin päällikköpestin lisäksi korkeista luottamustoimista ainoostansa ElmoNetin hallituksen jäsenyys hälle kelvannut ompi. Siihen suostumisen ehtona tällä kotoseutumiehellä olleen näyttää, että tollasen kummajaisen nimekseen ottanut paikallinen telefooniyhtiö, muut toimipisteensä lähiseudulla sulkee.

Talouselämän vastuuhenkilöksi ryhtymistä hän tarkotuksellisesti karttaa ja myös leijonia ja muita pitäjän herrasklubeja hän visusti välttää. Julkista toraa näitten kanssa hän ei kuiteskaan haluu. Niinpä Mieskuorookaan hän ei turuilla ja toreilla herjaa, vaan äänettömänä protestina sille jopa suihkussa laulamista välttää.

Ilmeisesti tämä ryökäle työväenluokkaan kuuluvalta näyttää haluu. Siksipä hän sukufirmassaankin oikeitten kuskein sekaan tunkee ja ittellensä rutkasti ajovuoroja merkkaa. Eritoten tilausajot hänelle mielusia ompi. Rahanhimo ja työstä kertyvä ansiotulokaan ei siihen selitykseksi kelpaa, koskapa hän luikuriveljensä tapaan korona-aikana ihka ilman palkatta hommansa hoiti.

Ainoo selitys tähän siitä löytyy, että hänellä sellanen pirullinen missio ompi, että Ruovesi Saharaksi tahi Gobin autiomaaksi keltavihreen siirtymän avuin muutettaman pitää. Niinpä hän ympärivuotisesti erilaisia bussiretkiä kotomaan kiinnostaviin kohteisiin järkkää sekä erilaisiin tapahtumiin ynnä viihdetilaisuuksiin väkee firmansa ajopeleillä autokuormin rahtaa. Auliisti hän myös ulkomaitten nähtävyyksille turistijoukkoja kuljettaa ja kuskaa. Aina paavinuskosessa Roomassa asti tuon kerettiläisen käyneen tiettään.

Kaiken tään ilmiselvä tarkotus ompi, että ihmiset elämän Ruoveden ulkopuolella auvoseksi huomaa, kamansa muuttokuormaan kerää, kotopitäjänsä petun muitten seutuin mannaan vapaaehtosesti vaihtaa ja ikuset hyvästit tälle prutkanperälle heittää.

Valekuskiksi hänet siitäkin huomata voipi, että hän ei joutoaikaansa koslia rassaten vietä tahi yleensäkään pöriseväin vempeleitten parissa askartain armonaikaansa tuhlaa. Ainoostansa paloauto sellanen rakkine ompi, jonka ratissa hän kaahaan suostuu, koskapa hillitön kiire tulisten roihuin luo tätä alakerran hiilihankomiehen käskyläistä pakonomasesti riivaa. Jopa juhlaruokailun tahi lepposan kahvihetken hän kesken jättää saattaa, jos vain vihiä tulipalosta saapi. Tulileikkein pariin hän jo vähän yli kymmenvuotiaana kersana päätyi ja nyt palopäällikön tittelillä rehvastella voipi.

Oman perheensäkin hän vapaaehtosesti VPK:n puuhiin houkutellut ompi. Samaten Stoolin partio ja muu luontoretkeily yhteistä ajanviettoo ompi, vaikka tämä bonkari useesti näkemäinsä lintuin nimetkin arvaamaan joutuu.

Meidän Luojamme hiessä otsin ihmisii leipänsä ansaitseen neuvoo. Tämä hyväkäs kuiteskin urheilunkonstein hikensä virtaamaan laittaa. Tästä rehkimisestä hänen kaluvarastostansa

yltä kyllin raskauttavaa näyttöö löytyy. Hänen sormenjälkensä ainaski squashiin, sählyyn, sulkapalloon, rulla- ynnä retkiluisteluun sekä pyöräilyyn liittyvistä välineistä havaittu ompi. Silminnäkijähavainnoin taas todistaa voidaan, että hän talvisin kirkonkylän pelloilla hiihdellyt ompi. Moinen elmoilu ylettömästä urheiluhulluudesta kertoo.

Muualla asuvat kaksosagentit lisäksi paljastaneet ompi, että hän useesti talvisin Lapin lumilla laskettelemassa ynnä sivakoimassa käypi. Sulan maan aikaan hän golf-kentillä viihtyy, mikä entisestään syntisen turhantekemisen taakkaa kartuttaa ja lisää.

Meidän Herramme aikonansa mettän eläimet ja järvein kalat pyydystämistä varten loi, jotta tosimiehet suurella saaliilla ja aimo apajilla kerskailla voisi. Tämä niskuri kuiteskin mettästystä ja kalastusta hyljeksii ja yrmii.

Sitä vaston hän aikansa kaikenlaisiin jonninjoutavuuksiin tuhlaa. Paikallisissa riennoissa ja jopa kulttuuritapahtumissa hän ahkerasti käypi ja niissä hänet useesti yleisön joukkoon soluttautuneena havaita voipi. Samaten jalkapallo- ja pesäpallokenttäin katsomoissa hänen viihtyvän tiettään. Jalitsua, pesistä ynnä muuta urheiluu hän myös töllöttimen ruudulta innokkaasti vahtaa.

Kaikenlainen maallinen musiikkikin sulosointuina hänen korvissaan kaikuu. Fariseusten tapaan hän oopperaa ja klassista soitantaa suosii, mutta myös sellanen rahvaan möykkä kunika poppi ja rokki hänelle mielusta ompi. Buddhalaisten pakanain lailla hänen nirvanaan menevän tiettään, kun hän kuulokkeet päähänsä laittaa ja spotifyystä elektronista konemusaa kuunteleen alkaa.

Tollanen jumalatoin meno kristikansalle kauhistukseksi ompi, jotenka tätä syntisäkkiä kaikkein ankarampain lakipykäläin mukaan rangasta kuuluu. Niinpä ilman epäilyn häivättä Anssi Eskonpoika Manninen lukusten rötösten ja huonon elämänsä takii tämän vuoden Ruoveden Noidaksi julistaa voidaan. Tuomio astuu voimaan tällä paikalla ja heti.

Teksti: Tapani Uusiniitty